Olisi hienoa, jos kenenkään tarvitsisi tuntea hylkäämisen pelkoa. Siksi Facebookissakin kiertää tuon tuostakin päivityksiä, joissa kehotetaan olemaan aina valmis auttamaaan, olemaan läsnä ja tukemaan, kun ystävä sinua tarvitsee.
Pitääkö hylkäämisen pelko ovesi aina auki?
Yhdessä päivityksessä toivotaan entisaikojen mukavien tapojen paluuta. Tekstissä kerrotaan, että meillä ovi on aina auki. Ystävät ovat tervetulleita koska tahansa. Päivitys julistaa, että sillä kampanjoidaan henkilökohtaisten siteiden vahvistamista. Tekstiä kehotetaan levittämään ja kopioimaan myös omalle seinälle.
Toinen seinältä seinälle kopioitu teksti julistaa: ”Masennus tappaa ja ainoa ratkaisu on puhua ihmiselle, joka ei tuomitse sinua.” Tätäkin tekstiä kehotetaan levittämään ja siten osoittamaan, että sinä olet aina valmis olemaan kuulolla, kun jonkun tarvitsee puhua.
Moni ihminen entisaikoina on kuitenkin tuskaillut vieraan ilmestymistä tupaan, kun omat voimat ovat olleet navettatöistä tai lastenhoidosta aivan loppu. Yhtä moni on myös aikoinaan toivonut, että vierailija jo lopettaisi jaarittelunsa, jotta talonväki saisi levähtää ja pääsisi omiin hommiinsa.
Moni masentuneen ihmisen läheinen kamppailee oman jaksamisensa äärirajoilla. On hyvin raskasta kuunnella päivästä toiseen, kun toinen ei kykene tarkastelemaan maailmaa kuin vain yhdestä ainoasta näkökulmasta.
Mielestäni päivityksissä, joissa kehotetaan aina olemaan valmis ystäviä varten, on puheenvuoron ottanut hylkäämisen pelko eikä todellinen ystävästä välittäminen.
Ystäväkään ei aina jaksa
Ystäväni oli päättänyt hankkia itselleen uuden marsun. Se piti noutaa kasvattajalta toiselta paikkakunnalta. Hän pyysi minut matkaseuraksi mukaan. Minulla oli silloin työläs elämäntilanne, jota pyörittelin paljon mielessäni. Ystäväni ajaessa aloin kertoa oivalluksista, joita olin edellisenä iltana saanut, kun olin pistänyt tuntemuksiani paperille.
Varoittamatta ystäväni alkoi puhua jostakin aivan muusta. Ymmärsin, että juuri tällä matkalla, kun olemme hakemassa hänelle marsua, hän ei ole valmis olemaan olkapäänäni.
Puheenaihe vaihtui. Nauroimme ja vitsailimme yhdessä kuten meillä on tapana silloin, kun emme itke toinen toistemme olkapäätä vasten. Kasvattajan kotitalokin löytyi. Ystäväni uusi lemmikkieläin aloitti matkan uuteen kotiinsa.
Ystäväni ei ollut tällä kertaa halukas kuuntelemaan, kun minulla oli tarve puhua. Hän on kuunnellut paljon, mutta aina hänkään ei jaksa. Enkä häntä siihen velvoita. En minäkään ole aina valmis kuuntelemaan.
Ystävälläni oli täysi oikeus asettaa raja. Se ei ollut hylkäämistä eikä yksin jättämistä. Jos hän ei olisi asettanut rajaa, hän olisi hylännyt itsensä. Hänenkin jaksamisensa, sietokykynsä ja kyky osoittaa myötätuntoa on rajallinen. Hänen pitää huolehtia myös omasta jaksamisestaan. Se on ainoa tapa, jotta hän voi olla avuksi minulle ja muille.
Aiheesta lisää >> Mitä, jos toinen suuttuu? – Etkö uskalla sanoa ei?
Ystävä on ystävä silloinkin kun ei voi olla tukenasi
On hyvin itsekäs ajatus, että ystävältä pitäisi voida odottaa jaksamista ja ymmärtämystä aina ja ihan kaikissa tilanteissa. Ystäväsi ei ole täydellinen. Hänenkin voimavaransa ovat rajalliset. Hänellä on omat vajavaisuutensa. Ihan kaikkea hän ei ymmärrä. Ystävästä tekee ystävän se, että hän hyväksyy sinut puutteinesi. Hän on valmis olemaan ystäväsi, vaikka ei aina kaikkea ymmärräkään.
Ei se ole ystävyyttä, että on aina valmis asettamaan omat tarpeensa sivuun jonkun toisen tarpeiden edelle. Se on uhrautumista. On hyvin itsekäs ajatus, että ystävän olisi kyettävä tyydyttämään sinun toiveesi ja tarpeesi aina silloin, kun sinä häntä tarvitset riippumatta siitä, mitkä hänen omat voimavaransa sillä hetkellä ovat. Sinä ja ystäväsi olette samanarvoisia.
Et voi edellyttää ystävältäsi, että hän olisi ainoa ihminen maailmassa, jonka pitäisi aina olla valmiina sinun tarpeitasi varten. Sinulla ei ole oikeutta ripustautua häneen. Et ole maailmassa yksin, vaikka ystäväsi ei joka hetki olisikaan olemassa sinua varten. Ystävyyttä on, että hyväksyt sen, että ystävä on ystävä silloinkin, kun hän ei voi olla sinulle avuksi.
Maailmassa on muitakin ihmisiä, joiden ovea kolkuttaa ja kysyä, ollaanko sen takana valmiita kuuntelemaan. On sinun tehtäväni etsiä heidät, kun tarvitset apua. Ystävien lisäksi on sekä kuuntelun ammattilaisia että kuuntelemaan koulutettuja vapaa-ehtoistyöntekijöitä, jotka ovat olemassa juuri näitä tilanteita varten.
Lue myös >> Olenko huono ystävä, jos jätän ystävän pulaan?
On ystävyyttä hyväksyä toisen ihmisen rajallisuus
En kopioinut kumpaakaan Facebookissa pyörinyttä tekstiä omalle seinälleni. Minun oveni ei nimittäin aina ole auki. En ole myöskään aina valmiina kuuntelemaan, kun jollakulla on tarve puhua. Useimmiten kyllä, mutta en aina. Silloin sanon ei.
Vaikka oveni ei aina ole auki, ei minun kanssani siitä huolimatta tarvitse ennakolta sopia tapaamisaikaa. Tavallisimmin ystäväni ovat lämpimästi tervetulleita spontaanille vierailuille. Ilahdun, jos joku ohikulkumatkalla tai hetken mielijohteesta kysyy, sopiiko pistäytyä. Ilahdun yhteydenotosta silloinkin, kun joudun sanomaan, että mieluummin joskus toiste. Se ilahduttaa, että ystävät muistavat minut.
Ystäväni tietävät ja ymmärtävät, että en ole kaikkivoipainen ja myös minun voimavarani ovat rajalliset aivan kuten heillä itselläänkin. On päiviä, jolloin olen väsynyt ja tarvitsen lepoa. On päiviä, jolloin minä olen se, joka kaipaan kuulijaa sen sijaan että jaksaisin olla kuuntelija.
En odota, että ystäväni olisivat ajatustenlukijoita. Ei kukaan ulkopuolinen voi tietää, milloin minulle ei sovi tai milloin minulla on tarve olla omissa oloissani. On minun tehtäväni kertoa se ystävälleni.
Ystäväni ei myöskään voi tietää, mihin kaikkeen ymmärtämykseni ja myötätuntoni riittää ja paljonko olen valmis kuuntelemaan. Siksi se on minun tehtäväni kertoa, missä menee raja, mitä ymmärrän ja minkä verran jaksan kuunnella. Ystävyyttä on, että hyväksyy toisen ihmisen rajallisuuden.
Kyseenalaistamalla omien rajojen asettamista et edistä toisista ihmisistä välittämisen ja kasvokkain kohtaamisten kulttuuria. Jos haluat vahvistaa sitä, nosta mieluummin katseesi puhelimen näytöltä ja kohtaa vastaantulija.
Ole sinä se, joka rohkeasti astut oman kynneksesi ulkopuolelle ja pistäydyt spontaanisti soittamaan ystävän ovikelloa. Älä jää odottamaan, että muut tekevät sen sinun puolestasi.
PS. Jaa ystävälle, joka tuntee syyllisyyttä oman ajan ottamisesta.
Mari Kuusisto 