Tiedätkö, mistä ovat peräisin käsityksesi, millaista on oikeanlainen ja hyväksyttävä tapa elää ja olla? Millaisia ovat tärkeimmät käskyt ja elämänohjeet, jotka sinulle lapsuudessasi opetettiin? Millaista henkistä perintöä kannat mukanasi lapsuudestasi? Onko lapsuuden väheksyntä taakka, jota yhä kannat mukanasi?
Millainen on sinun lapsuutesi sääntökokoelma?
Osa lapsuuden säännöistä on ollut ääneen sanottuja. Ne on sanottu selkeästi. Sinulle on ehkä sanottu, että sinun pitää tehdä läksysi, harjata hampaat etkä saa puhua ruoka suussa.
Olet omaksunut myös paljon ääneen sanomattomia kehotuksia ja ohjeita siitä, miten sinun odotetaan käyttäytyvän. Tällaisia voivat olla: älä ole vaivaksi tai saat sitten huomiota, kun suoriudut hyvin tai olet sairaana.
Ääneen lausutut säännöt on saatettu pukea sanontojen muotoon. Ääneen sanomattomia sääntöjä voivat olla äänensävyt ja tavat, joilla sanat on sanottu. Äänensävy saattaa kääntää sanojen sisällön päälaelleen.
Lapsuuden väheksyntä ja häpäiseminen iskostuu ihmiseen tiukasti. Se muokkaa ajatusmalleja ja on usein niin automaattista, että et välttämättä edes huomaa, että noudatat niitä. Ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämääsi. Omaksutut ajatusmallit määrittävät, miten toimit ja reagoit erilaisissa tilanteissa.
Sitkeässäkin istuvia ajatus- ja toimintamalleja on onneksi mahdollista muuttaa sen jälkeen, kun tulet niistä tietoiseksi.
Lohdullista on, että kaikki saamasi kannustus istuu sinussa yhtä tiukassa kuin väheksyntä. Sitäkään ei kannata unohtaa, vaikka lapsuuden väheksyntä olisikin päällimmäisenä mielessä. Kannustuksen ja tuen ansiosta olet kuitenkin selvinnyt väheksynnästä huolimatta ainakin tähän päivään asti. Se ei ole ihan vähän se, vai mitä!
Lue myös >> Luota, että saat elämäsi mutkiin ratkaisut
Satuttavat lausahdukset
Pieni poika esitteli isälleen ylpeänä tekemäänsä linnun pönttöä. Pöntön katto oli hiukan vinossa eikä lentoaukon reikäkään ollut aivan pyöreä. Pojan onnistumisen ja tekemisen ilo haihtui, kun isä halveksien tuhahti: ”kun työn näkee, niin tekijän tuntee.” Poika oppi, ettei hänen käsistään ei kovin kummoista jälkeä voi odottaa. Hän alkoi hävetä ja vähätellä aikaansaannoksiaan.
Äiti lähetti pojan hakemaan kaupasta maidon, tomaatteja ja ruisleipää. Poika palasi kotiin maidon ja leivän kanssa. Tomaatit hän oli unohtanut. Äiti huokaisi pojalle pettyneenä: ”kun lapsen asialle laittaa, saat itse juosta perässä”.
Poika oppi tuntemaan itsensä huonoksi ja epäluotettavaksi. Hän tunsi, ettei kykene olemaan avuksi missään ja että on vain vaivaksi. Hän koki, että hän on pettymys omille vanhemmilleen.
Etsi uudenlainen näkökulma sanoihin
Kertomuksen poika oli nelikymppiseksi mieheksi vartuttuaan taontakurssilla. Hän katseli kriittisin silmin työnsä jälkeä ja huokaisi ääneen lapsuudessa opitut sanat: ”kun työn näkee, niin tekijän tuntee”.
Mies järkyttyi sanattomaksi, kun seppämestari totesi sanat kuullessaan, että onpa upeasti sanottu. Hän ei siihen päivään mennessä ollut osannut tulkita sanoja kuin yhdellä ainoalla tavalla: halveksinnan ja väheksymisen osoituksena. Sepän antama toisenlainen näkökulma sanontaan avasi hänen silmänsä. Siitä lähtien hän toisti itselleen ylpeänä sanontaa, kun tarkasteli kättensä jälkeä.
Entäpä, jos toinen sanonta puolestaan onkin alunperin tarkoitettu ohjeeksi aikuiselle eikä moitteeksi lapselle? Jos se onkin muistutus siitä, että lapsi on lapsi? Siksi on aikuisen vastuulla katsoa perään, että lapsi suoriutuu tehtävästä, jonka hänelle on antanut. Sanonnalla ei tarkoitetakaan sitä, että olet huono, koska olet lapsi tai olet huonompi kuin vanhempasi.
Lue myös >> Voit muuttaa häpeällisen muistosi hyväksi muistoksi
Muuta lapsuuden väheksyntä hyväksi henkiseksi perinnöksi
Perinnöksi saatuja sormuksia, hopealusikoita ja piironkeja kunnostetaan, muokataan itselle sopiviksi ja niille keksitään uusia käyttötarkoituksia. Väärän kokoisen perintösormuksen voi korjauttaa itselleen oikean kokoiseksi. Hopealusikoista voi tehdä koruja ja pieniä käyttöesineitä, jos niille ei lusikoina löydy käyttöä. Piirongin voi maalata omaan sisustukseen sopivaksi.
Sinulla ei ole velvollisuutta säilyttää vaasia, jota inhoat ja joka saa sinut huonolle tuulelle pelkästään olemassaolollaan joka ikinen kerta, kun pyyhit siitä pölyjä tai vain näet sen. Sinulla on oikeus itse päättää, mitä esineitä sinun kotiisi kuuluu ja mitä ei.
Millaisen henkisen perinnön sinä olet saanut lapsuuden kasvuympäristöstäsi? Millaisia sääntöjä ja ohjeita olet saanut lapsuudessasi? Entä millaisia ääneen lausumattomia viestejä olet vastaanottanut?
Lapsuuden ääneen sanotuissa ohjeissa unohtuu usein pitäytymään vain yhdessä ainoassa näkökulmassa – siinä, jonka olet niihin lapsena on ottanut. Aikuisena sinulla on lupa itse päättää, miten käytät kasvuympäristösi henkisen perinnön.
Kun nyt tarkastelet lapsuutesi perintöä aikuisen silmin, miten suhtaudut ääneen sanottuihin ja rivien välistä kerrottuihin sääntöihin ja ajatusmalleihin? Mistä niistä haluat luopua? Mitkä haluat säilyttää?
Sinun ei tarvitse kokonaan hylätä lapsuutesi henkistä perintöä. Voit itse päättää, miten perintösi käytät. Voit päättää, mikä on hyvää ja minkä pidät sellaisenaan, mistä luovut ja minkä muokkaat sellaiseksi, että se tukee ja palvelee elämääsi.
Sen sijaan, että jäät piehtaroimaan väheksynnässä, jota olet saanut osaksesi, voit ottaa talteen sanat, joiden sisällön ja merkityksen tulkitset aikuisena toisenlaisesta, sinua palvelevasta näkökulmasta.
Etsi tuttuihin sanoihin uusi näkökulma. Miten olisit kokenut, jos väheksyntää osoittavat sanat olisi sanottu sinulle kehuvilla ja kannustavilla äänenpainoilla?
Lausu lapsuudessa kipeää tehneet ja loukanneet sanat ääneen sellaisella äänenpainoilla, joita olisit halunnut lapsena kuulla. Se auttaa sinua löytämään toisenlaisen tulkinnan käytettyyn sanontaan.
Mieti, millä muulla tavalla voisit tulkita sanat, jotka sinulle on sanottu. Entä mitä tapahtuu, jos lisäät jonkin sanan tuttuun lausahdukseen tai poistat jonkin sanan? Esimerkiksi lauseen ”olet huono” sisältö muuttuu tyystin, kun teet siihen pienen lisäyksen, sanomalla ”olet huono alistumaan”. Tästä huonoudesta voit jo olla ylpeä.
Jatka itsesi kannustamista kasvuympäristöstä tutuilla sanoilla, mutta uusin, sinua kannustavin merkityksin. Silloin saat lapsuutesi perinnöstä itsellesi upean voimavaran sen sijaan, että kantaisit sitä taakkana harteillasi. Lapsuuden väheksyntä muuttuu taakasta henkiseksi voimavaraksi.
PS. Jaa ystävälle, jonka menneisyyden taakka painaa liikaa.
Mari Kuusisto 