Tietämättömyyden näyttäminen nolottaa joskus, mutta mitä ihmisen oikeasti pitäisi tietää ja mitä ei? Saako silkasta uteliaisuudesta kysyä? Kerron sinulle kaksi pientä tarinaa.
Nainen huomasi, että hän tarvitsee uudet talvirenkaat. Hän ei tiedä autonrenkaista tuon taivaallista. Hän tarvitsee autoa, mutta muuten autoihin liittyvät asiat eivät herätä hänessä sen suurempaa kiinnostusta.
Nainen kertoo rengasmyyjälle, että tarvitsee autoonsa uudet talvirenkaat ja kysyy, millaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Rengasmyyjä esittelee kaksi eri vaihtoehtoa, joiden välillä hän voi valita. Toinen rengasmerkki on huomattavasti kalliimpi.
Hän ihmettelee, miksi toiset renkaat maksavat melkein 50 euroa enemmän kuin toiset. Myyjä selittää renkaiden eron. Nainen pohtii hetken ja valitsee sitten tyytyväisenä ne renkaat, jotka hinta-laatu-suhteeltaan tuntuvat hänelle parhailta.
Rengasmyyjäkin on tyytyväinen. Hän tunsi, ettei ole suotta hankkinut ammattitaitoaan. Hän on myös ilahtunut, että päivään osui asiakas, jonka sai oikeasti kohdata. Hänestä olisi pitkästyttävää, jos hän joutuisi päivät pitkät työskentelemään pelkkänä automaattina, joka vain ottaa vastaan rengastilauksia ja maksuja.
Mies sattuu sunnuntaina aamupäivällä ulkoiluttamaan koiraansa juuri silloin, kun kirkonkellot alkavat soida. Hän mietiskelee mielessään, että nykypäivänä suntio tuskin kiipeää kapeita ja jyrkkiä rappusia ylös kellotorniin soittamaan kelloja. Hän jää aprikoimaan, millaisella tekniikalla kirkonkelloja nykypäivänä soitetaan.
Puolta vuotta myöhemmin mies huomaa paikallislehdessä ilmoituksen. Opasyhdistys järjestää sarjan opastettuja kierroksia kaupungin historiallisiin rakennuksiin. Yksi niistä on kirkko.
Mies haluaa selvittää häntä vaivaamaan jääneen asian ja lähtee kierrokselle. Kun opas on kertonut kirkon historiasta, on mahdollista jäädä hetkeksi omassa rauhassa tutustumaan kirkkorakennukseen.
Mies astelee varovasti kohti sakastia, rykäisee sakastin oviaukossa hieman kurkkuaan. Hän kertoo sakastissa istuvalle suntiolle, että olisi utelias tietämään, miten kirkonkelloja nykypäivänä soitetaan.
Suntio innostuu selittämään ja esittelemään perinpohjaisesti, miten automatiikka toimii. Mies on tyytyväinen, että saa vastauksen asiaan, joka oli jäänyt häntä vaivaamaan. Suntio puolestaan on ikionnellinen siitä, että joku osoitti kiinnostusta hänen ammattiasioitaan kohtaan.
Miksi tietämättömyyden näyttäminen nolottaa?
Aina kaikki ei suju kuin tarinoissa. Tietämättömyyden näyttäminen voi nolottaa. Et ole ainoa, jonka on vaikea kehdata.
Jani Halme kirjoittaa Ylen kolumnissa, miten hän välttelee muun muassa erikoiskahvien tilaamista. Hän kokee, että olisi noloa mokata, jos sattuisi lausumaan kahvin nimen väärin. Hän selittelee itselleen, ettei oikeasti ole uusista vaihtoehdoista kiinnostunut, mutta myöntää myös, että kun näin ajattelee, hän valehtelee itselleen. Halme tunnustaa, että on oikeasti utelias, mutta pelko kasvojen menettämisestä estää.
Sinulla saattaa olla ikäviä kokemuksia siitä, että sinut on nolattu, jos et ole tiennyt jotakin. Joku on kohdellut sinua väheksyvästi, kun on paljastunut, että et tiedä.
Ei kuitenkaan ole oikeudenmukaista vaatia toiselta ihmiseltä samojen asioiden osaamista ja tuntemista, jotka itse tuntee hyvin. Jokaisella on oma tapansa elää ja kartuttaa tietoa. Jokaisella omaksuu uusia asioita omaan tahtiinsa. Kukaan ei ole täydellinen, vaan me olemme täällä täydentämässä toisiamme.
Muista, että kun kysyt, toisella ihmisellä on silloin mahdollisuus tuntea itsensä tarpeelliseksi. Se saattaa jopa olla hänen päivänsa kohokohta!
Maailmaan mahtuu toki niitäkin, jotka saavat mielihyvää toisen tietämättömyyden osoittelusta.
Niissä tilanteissa helpottaa, kun tiedostat, että se, joka haluaa osoitella toisen ihmisen heikkouksia, kantaa jostakin syystä sisimmässään suurta epävarmuutta. Toisen ihmisen puutteellisuuksien osoittelu on tapa yrittää asettua toisen yläpuolelle.
Hänen elämässään on tapahtunut jotakin, joka tekee hänestä epävarman juuri sillä hetkellä, kun te kaksi kohtaatte. Se on inhimillistä. Syitä voi olla monia. Hänen epävarmuutensa ei tarvitse johtua sinusta.
Jatkuvaa ja systemaattista väheksymistä ei ole kenenkään velvollisuus sietää. Satunnaisesta tilanteesta selviät kuitenkin vähemmällä, kun tiedostat, ettei sinussa ole vikaa, jos et jotakin tiedä ja siksi kysyt.
Sinulla on oikeus olla olemassa
Olet saattanut jo lapsesta alkaen oppia, ettei sinun pidä olla vaivaksi. Ehkä siksi haluat aikuisenakin olla mahdollisimman huomaamaton.
Kaupat, kahvilat ja muut yritykset ovat kuitenkin olemassa asiakkaiden auttamista varten. Asiakkaana et ole vaivaksi, jos haluat tietää enemmän tarjolla olevasta valikoimasta. Päinvastoin.
Yritykset haluavat asiakkaita. Yritykset haluavat, että olet tyytyväinen siihen palveluun, jonka saat. Tyytyväinen asiakas palaa mielellään uudelleen. Vain kysymällä voit saada selville, mikä on sinulle mieluisin vaihtoehto.
Anna itsellesi lupa tuntea, että olet tervetullut asioimaan. Sinulla on aivan yhtä suuri oikeus olla olemassa kuin kenellä tahansa muulla asiakkaalla. Sinulla on oikeus haluta se vaihtoehto, joka on sinulle mieluisin. Olet sinulle parhaan vaihtoehdon arvoinen eikä sinun tarvitse tyytyä vähempään.
Koulumaailmassa on arvostettu tietämisen osoittamista. Olet hyvä ja arvostettu, kun voit osoittaa, että tiedät. Noloa on, jos et tiedä. Kun tätä toistuu vuodesta toiseen, ei ole ihme, jos tietämättömyyden näyttäminen nolottaa.
Tosielämässä on kuitenkin toisin. Parhaiten menestyt kun, otat selvää asioista, joista et tiedä. Usein nopein ja tehokkain tapa selvittää, on kysyä siltä, joka tietää.
Aiheesta lisää >> ”Tunnen olevani huonompi kuin muut.” – Miksi on turhaa tuntea huonommuutta omasta itsestä
Kysymisessä ei ole mitään hävettävää. Tietämättömyys ei ole tyhmyyttä. Tyhmyyttä on jättää kysymättä, kun siihen on mahdollisuus. Noloa on esittää, että tiedät ja jäädä sitten kiinni siitä, ettet tiennytkään. Suo itsellesi lupa olla utelias. Kysy, niin saat sen, mitä eniten mielesi tekee.
PS. Jos pidit kirjoituksesta ja sinusta tuntuu, että siitä voisi olla hyötyä muillekin, jaa toki!
Mari Kuusisto 