Vanhan toteamuksen mukaan vaihtelu virkistää. Se pitää usein paikkansa. Mutta entä rutiinit? Miksi rikkoa rutiineja? Eivätkö asiat monesti suju pienimmällä vaivalla, kun rutiineja noudattaa?
Miksi mieli pyrkii rakentamaan rutiineja?
Viestit kulkevat aivoissa sähköisinä impulsseina. Impulssien kulkuratoja aivoissa voisi kuvailla poluiksi maastossa. Jos yksi olento kulkee yhden ainoan kerran tiettyä reittiä, jää kulkijasta maastoon vain satunnaisia jälkiä, jotka häviävät nopeasti.
Jos useampi olento kulkee toistuvasti saman reitin, alkaa maastoon muodostua polku. Mitä useammin samaa polkua kuljetaan, sitä näkyvämmäksi ja leveämmäksi se tulee.
Valmiiksi tallatulla polulla on helpompi, nopeampi, usein turvallisempikin kulkea kuin koskemattomassa umpimetsässä. Umpimetsässä tietä saattaa joutua raivaamaan. On myös suurempi vaara ekstä. Toisaalta umpimetsässä saattaa törmätä ennen kokemattomiin asioihin ja paikkoihin, jotka eivät tutulta polulta ole saavutettavissa.
Luonnossa on sisäänrakennettuna energiaa säästävä mekanismi. Sama mekanismi toimii aivoissa. Oppimisen kautta mieli rakentaa rutiineja. Rutiinien tarkoituksena on säästää aivojesi tarvitsemaa energiaa.
Kun syöt lounasta haarukalla ja veitsellä, mihin olet lapsesta asti tottunut, haarukan ja veitsen liikuttelu lautasella ja ruuan ohjaaminen suuhun sujuu ilman suurempaa keskittymistä.
Jos sen sijaan vaihdat syömäpuikkoihin, joihin et ole tottunut, aktivoituu aivojen tietoinen ajattelu. Ruuan saatteleminen hallitusti lautaselta suuhun vaatii sinulta suurempaa keskittymistä.
Rutiineilla aivot säästävät energiaasi tutuissa asioissa, jotta virtaa riittää sinulle sekä uuden oppimiseen että yllättäviin tilanteisiin. Rutiinejakin siis tarvitaan!
Milloin rutiineista kannattaa pitää kiinni
Rutiinit varmistavat, nopeuttavat ja tuovat turvallisuutta. On ammatteja, joissa rutiineja tarvitaan. Esimerkiksi hoitotyön rutiinit lisäävät potilasturvallisuutta. Tarkistuslistan mukaan aloitettu leikkaus helpottaa leikkaussalihenkilökunnan työtä. Siitä huolimatta kaikilla aloilla on tilanteita, joissa rutiinit voivat olla kiviriippana.
Vaihtelun hakemisesta ei kannata kuitenkaan tehdä suorittamista ja itsetarkoitusta. Elämän varrelle sattuu tilanteita, jolloin tavanomainen on paras vaihtoehto. Itseään kannattaa kuunnella ja miettiä, mikä on sopiva määrä vaihtelua juuri sinun elämäntilanteessasi tässä ja nyt.
Usein käytetyt kulkureitit maastossa kuluvat, levenevät ja vahvistuvat. Samoin vahvistuvat toistuvasti käytetyt sähköisten impulssien radat aivoissa. Jos aina toimit kaikessa samalla tavoin kuin aikaisemmin, suoriudut juuri siitä yhdestä asiasta juuri tietyllä tavalla nopeasti ja tehokkaasti.
Jos sen sijaan joskus rikot rutiineja, pieni vaihtelu aktivoi aivoissa tiedostavan ajattelun alueen. Siitä on sinulle monenlaisia etuja.
Voit aktivoida aivojesi tiedostavan ajattelun aluetta jo pikkiriikkisen rutiinin muuttamisella silloin tällöin.
Lisää luovuutta!
Kokeile, millaiselta tuntuu, jos yhden päivän ajaksi käännät vessapaperirullan juoksemaan toisin päin, mihin olet tottunut. Tai millaiselta aamiainen maistuu ja tuntuu suussa, jos asettelet juuston ja leikkeleen leivälle eri järjestyksessä kuin tavallisesti.
Kun kokeilet, älä tuomitse mielessäsi, että rulla on väärinpäin tai voileipä epäjärjestyksessä. Asennoidu siihen uteliaisuudella. Hyväksy, että tämän yhden päivän ajan asiat ovat näin. Kuulostele tuomitsematta ja kaikilla aisteilla, millaista on pieni erilaisuus.
Jo pieni muutos totutusta aktivoi aivojen tiedostavan ajattelun aluetta. Kun se aivojen alue on aktiivinen, saatat yllättäen löytää uusia näkökulmia sellaisiinkin asioihin, joilla ei ole mitään tekemistä vessapaperirullan tai voileipäkinkun kanssa.
Jatkuva rutiinien ja totuttujen tapojen noudattaminen ja myös se, jos et milloinkaan kyseenalaista omia ajatuksiasi, mielipiteitäsi ja näkökulmia asioihin, jäykistää omaa ajatteluasi ja näivettää luovuuttasi.
Masentuneen aivoissa ajattelu on urautunut yhdenlaisille radoille. Siitä puuttuvat myönteiset näkökulmat ja usein myös toivo.
Mitä pidempään ajatus on samaa uraa tahkonut, sitä syvemmäksi se on käynyt ja sitä vaikeampaa toisenlaisten näkökulmien löytäminen on. Onneksi se ei kuitenkaan ole mahdotonta. Siitä huolehtii aivojen muovautuvuus eli neuroplastisuus.
Uskon, että hienovaraisella rutiinien rikkomisella silloin tällöin voi myös ehkäistä masennukseen taipuvaa mieltä. Silloin sähköiset impulssit aivoissa joutuvat hieman poikkeuksellisille reiteille. Mieli näkee helpommin toisenlaisia näkökulmia asioihin ja on mahdollista, että myös toivon näkökulma vahvistuu.
Mitä useammin rikot rutiineita, sitä harjaantuneemmaksi mielesi tulee käsittelemään uudenlaisia tilanteita. Mitä useammin annat itsellesi mahdollisuuden havaita ympäristössäsi uusi yksityiskohtia, sitä helpommin huomaat niitä, vaikka et joka hetki niin tietoisesti toimisikaan. Mieli ei kierrä kehää yhtä helposti.
Mitä enemmän rikot rutiineita, sitä helpompaa uudenlaisten näkökulmien löytäminen asioihin on. Tätä taitoa voit myös harjoittaa ja tietoisesti altistaa itsesi sille.
Mitä enemmän annat itsellesi vaihtelua, sitä suuremmalla todennäköisyydellä koet yllättäviä ilonaiheita. Suurimmat ilon aiheet elämässä syntyvät yllätysten kautta. Tuottaa suurempaa iloa nähdä iltakävelyllä upea auringonlasku, jos sitä ei ole osannut odottaa.
Kun silloin tällöin tietoisesti teet pieniä muutoksia arkiaskareisiin, se tekee sinut valppaammaksi. Silloin olet paremmin läsnä juuri siinä hetkessä. Tietoinen läsnäolo tässä hetkessä on omiaan lievittämään kehon ja mielen stressitilaa. Se virkistää, jos mieli saa levätä hetken poissa vaikkapa työasioista.
Kun luovut jostakin normaalista rutiinista ja teet siihen pikkuisen muutoksen, joudut olemaan eri tavalla läsnä omassa tekemisessäsi. Se saa sinut kiinnittämään huomiota tutussa ympäristössä ja tutuissa rutiineissa aivan uusiin yksityiskohtiin, joita et ennen ole ennen pannut merkille.
Pienet vaihtelut arjessa tuovat elämääsi enemmän sisältöä. Elämästä ei tule yksitoikkoista ja yllätyksetöntä.
Työelämätutkija Marja-Liisa Manka suosittelee rutiinien rikkomista myös työelämässä. Hänen mukaansa rutiinien rikkominen tuo myös työelämään virtaa. Työtä voi tuunata, tehdä toisella tavalla.
Jos ajattelet, että seikkailu on vaarallista, kokeile rutiinia. Se on tappavaa – Paulo Coelho
Tuttua työmatkareittiä saattaa katsella uusin ja tuorein silmin sen jälkeen, kun on kulkenut välillä toista kautta. Saatat löytää tutun reitin varrelta yksityiskohtia, joita et ennen ole huomannut tai olet muutoin avoimempi huomaamaan vaikkapa tien yli kiirehtivän oravan.
Ei ole hukkaan heitettyä aikaa, jos toteat, että vanha tuttu reitti töihin on parempi kuin uusi. Jos tuttu reitti tuntuu sujuvammalta sen jälkeen, kun olet kokeillut jotakin toista, osaat arvostaa sitä eri tavalla. Kiitollisuudella on hyvää tekevä voima.
Miksi et rikkoisi rutiineja pikkiriikkisen jo tänään? Mitä voisit tehdä hieman toisin?
PS. Jaa myös ystävälle, jonka kanssa voitte yhdessä rikkoa jonkin pienen rutiinin.