Mitä läheisen poismeno voi opettaa rakastamisesta

Jokainen elämänkokemus jättää sinuun jäljen. Hyvät kokemukset jättävät kannattelevia jälkiä. Ikävät kokemukset, kuten läheisen poismeno saattaa opettaa varovaisuuteen. Oma mieli pyrkii suojelemaan sinua ikäviltä kokemuksilta.

Raskaiden menetysten, hylkäämisen ja vaillejäämisen kokemusten jälkeen voi olla vaikea lähteä rakentamaan uusia, läheisiä ihmissuhteita. Pelko siitä, että joutuu uudelleen kokemaan menetyksen, voi johtaa siihen, että tuntuu helpommalta torjua kokonaan kiintymys ja syvät ystävyyssuhteet.

Lue myös: Näin löydät voimia, kun tuntuu, että elämä on jatkuvaa luopumista

Toisinkin voi käydä. Vaikka läheisen poismeno on raskas kantaa, siitä saattaa tulla kannatteleva kokemus.

Menetin oman läheiseni elämäntilanteessa, jossa olin muutoinkin hyvin yksin. Olin uupumuksen vuoksi vähin erin eristäytynyt omiin oloihini. Sen lisäksi olin tietoisesti ottanut etäisyyttä sellaisiin ihmisiin, joiden olin kokenut vievän minulta voimia.

Entinen ystäväpiiri oli kaventunut lähes olemattomiin. Voimani eivät vielä olleet riittäneet uusiin kohtaamisiin. Juuri siinä elämäntilanteessa menetin kaikkein läheisimpäni.

Minua kannatellut ja hetkittäin hyvinkin ohuelta tuntunutta elämänlankaani pidellyt oli yht’äkkiä poissa. Lopullisesti.

Läheisen poismeno aiheutti minussa hyvin suurta turvattomuutta. Hain siihen lohtua muistoista. Katselin usein valokuvia, joita oli tallella yhteisistä hyvistä hetkistä. Yllättäen juuri niistä sain voimia.

Muistot ja erityisesti valokuvat olivat todisteita siitä, mitä olin saanut kokea. Ne olivat konkreettisia todisteita kokemuksista, eletystä elämästä ja hetkistä, jotka olivat antaneet minulle paljon.

Niiden hetkien minuun jättämiä jälkiä ei kukaan voisi jälkikäteen tulla ottamaan pois. Niitä en voisi milloinkaan menettää.

Miten paljon köyhempi olisinkaan nyt, jos minulla ei olisi ollut sitä yhteistä aikaa, joka meille annettiin?

Toki toivoin ja toivon yhä, että yhteinen aikamme olisi ollut pidempi. Odotin, että tulevaisuus olisi tuonut mukanaan vähintään yhtä paljon hyvää kuin olimme jo saaneet kokea. Mutta se oli vain minun toiveeni ja odotukseni. Siinä kaikki. Mitään lupauksia tai todisteita mahdollisesta tulevasta ei ollut olemassa. Oli vain minun kuvitelmani.

Menneisyys on koettua todellisuutta, jota ei voi menettää. Tulevaisuus ei ole todellisuutta, sillä se ei vielä ole tapahtunut. Sellaista, mitä ei vielä ole saanut, ei myöskään voi menettää.

Mitä lopulta olin menettänyt läheisen poismenon myötä? Olin menettänyt ainoastaan oman kuvitelmani. Vaikka kuvitelman menettäminen olikin tuskallista, se oli kuitenkin vain – kuvitelma.

Jos ei menneisyydestä eikä tulevaisuudesta voi mitään menettää, ainoa, mistä voi jotakin menettää, on nykyisyys. Vain nykyhetkessä tapahtuvasta voi menettää.

Kiintymys on kuin suklaapalan vastaanottaminen

Läheisen poismeno opetti minut suhtautumaan ystävyyteen, kiintymykseen ja rakastamiseen kuin joku tarjoaisi palan suklaata.

Voit valita, otatko tuon palan vastaan kiitollisuudella, pistät suuhusi, annat sen sulaa suussasi ja nautit sen mausta. Antaapa se vielä lisäksi energiaakin.

Vaihtoehtoisesti voit kieltäytyä ottamasta tarjottua palasta siksi, että juuri sillä hetkellä sinulle on tarjolla vain se yksi ainoa pala. Tiedossasi ei ole, saatko kohta toisen, kolmannen tai kukaties ajan oloon kaikkiaan viisitoista suklaalevyä. Tällä hetkellä tarjolla on vain se ainokainen pala.

Jos otat vastaan sinulle tarjotun suklaapalan, tiedät, että saat nauttia siitä. Jos kieltäydyt, tiedät, että jäät varmasti ilman.

Ystävyys, kiintymys ja rakastaminen on kuin tuo tarjottu suklaapala. Voit pelätä rakkauden vastaanottamista ja torjua sen kokonaan. Silloin jäät varmasti kokonaan ilman. Menetät sen, minkä itse torjut ja kieltäydyt ottamasta vastaan.

Jos otat vastaan, et voi menettää mitään todellista. Voit ainoastaan saada, mutta mitään vastaanottamaasi et voi menettää.

Lue myös >> Hyvää äitienpäivää, leijonaäiti!

PS. Jaa myös ystävälle, jota on kohdannut läheisen poismeno.