Joskus tuntuu, että elämä on jatkuvaa luopumista. Väliin käy mielessä, jääkö mitään enää jäljelle menetysten jälkeen tai sen jälkeen, kun on itse päättänyt jättää jotakin taakseen.
Tuntuu, että elämä on jatkuvaa luopumista
Olen luopumassa unelmastani. Tämä unelma minulla on ollut nuoruudesta saakka. En luovu tästä unelmasta siksi, että se olisi jäänyt kauas saavuttamattomiin vaan siksi, että saavutin sen.
Unelmani on aina ollut saada asua maalla vanhassa talossa, remontoida sitä huolella vähin erin perinteitä kunnioittaen ja luonnonmukaisin materiaalein, hoitaa omaa pientä keittiöpuutarhaa ja ehkä vähän omavaraistella.
Jokunen vuosi sitten, kun olin syvimmästä uupumuksestani jo päässyt jaloilleni, pyysin itseäni listaamaan, mihin haluaisin käyttää vapaa-aikani, jos voisin täysin vapaasti päättää, mihin sen käytän. Listasta ei löytynyt remontointia, puutarhanhoitoa, leipomista saati ruuanlaittoa.
Se oli tiukka peiliin katsomisen paikka. Olin kuvitellut pitäväni asioista, joita kasvuympäristössäni olin oppinut pitämään arvostettavina. Nyt olin saanut oman ääneni kuuluviin. Olin saavuttanut unelmani todetakseni, että tämä ei ole minun unelmani eikä minun elämänmuotoni.
Olen kuitenkin tyytyväinen, että lähdin unelmaani toteuttamaan. Jos en olisi niin tehnyt, haikailisin luultavasti lopun elämääni tämän perään. Nyt ei enää tarvitse. Olen kokeillut ja voin luopua unelmasta, joka ei ollutkaan omani.
On tullut luopumisen aika. Yksi elämän paradokseista on ”saat sen, mistä luovut”. Kun nyt luovun asuinmuodosta, joka ei minua palvele, saan mahdollisuuden valita asumismuodon, joka antaa minulle enemmän tilaa keskittyä vapaa-ajallani asioihin, joista oikeasti pidän.
Vaikka tiedän, ettei tämä ole minun asumismuotoni ja olen tekemässä muutosta omasta tahdostani, elinikäisestä unelmasta irti päästäminen tekee kipeää. Luopuminen ei siitä huolimatta ole helppoa.
Suunnitellut ja suunnittelemattomat muutokset ovat osa elämää
Elämä on täynnä muutoksia. Elämässä ei ole tyhjää tilaa, joten kaikkiin muutoksiin sisältyy aina myös jostakin aiemmasta luopumista. On siis perusteltua väittää, että elämä on jatkuvaa luopumista ja muutosta.
Isoja muutoksia ja luopumisen tilanteita ovat muun muassa
- asunnon ja työpaikan vaihtaminen
- parisuhteen alkaminen
- parisuhteen päättyminen
- lasten syntymä ja lentäminen pesästä
- läheisen poislähtö
Osaan muutoksista voit vaikuttaa ja voit suunnitella ne itse. Silloin sinun täytyy luopua jostakin vanhasta, jotta voit saada jotakin uutta tilalle.
Toiset muutokset ovat ennalta suunnittelemattomia. Niiden tapahtumiseen et itse ole voinut vaikuttaa. Myös näissä tilanteissa, kun jokin vanha poistuu, sen tilalle tulee jotakin uutta.
Miksi luopuminen tekee kipeää?
Jos muutos on suunnittelematon eikä ole toivottu, on selvää, että vanhasta luopuminen tuntuu menetykseltä ja tekee kipeää. Mutta miksi luopuminen voi tehdä kipeää myös silloin, kun muutos on toivottu?
Kipu syntyy epävarmuudesta. Muutos, sekä suunniteltu että suunnittelematon, heittää sinut elämäntilanteeseen, joka on sinulle uusi ja tuntematon.
Aiemman elämäsi tunsit läpikotaisin. Vaikka se olisi ollut epätyydyttävää, tiesit kuitenkin, mitä kaikkea se piti sisällään. Uudesta et vielä tiedä varmaksi yhtään mitään.
Kaikki tuntematon herättää epävarmuutta. Se on luonnollista. Voit ajatella, että epävarmuus on tunnetila, joka on sinuun rakennettu hieno suojelumekanismi, jonka tarkoituksena on pitää sinut valppaana uudessa tilanteessa.
Lue aiheesta lisää täällä >> Miten hyväksyä negatiiviset tunteet osaksi elämää?
Näin löydät voimia, kun tuntuu, että elämä on jatkuvaa luopumista
Anna itsellesi lupa tuntea surua siitä, mistä olet luopumassa tai jo joutunut luopumaan. Se, että tunnet surua, on merkki siitä, että luovut jostakin, mikä on ollut sinulle hyvin tärkeää.
Muista, mitä kaikkea hyvää olet saanut ennen luopumisen hetkeä. Se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut myös hyvässä. Menneitä hyviä hetkiä kukaan ei voi jälkikäteen ottaa sinulta pois. Ne hetket sait ja niiden muiston saat säilyttää ikuisesti.
Kiinnitä huomio siihen, mitä kaikkea tulee vanhan tilalle. Elämässä ei ole tyhjää tilaa. Jotakin uutta tulee aina tilalle. Jos menettää elämästään jotakin hyvin tärkeää, saattaa tuntua siltä, että jotakin korvaamatonta on lähtenyt ja jäljelle jää vain tyhjä tila.
Ihan kaikissa muutoksissa jotakin ainutlaatuista lähtee pois elämästä. Sen tilalle tulee jotakina muuta ja toisenlaista. Se ei koskaan ole samanlaista kuin se, mikä on poistunut.
Vaikka kokisit, että menetyksesi on suuri, muista, että se uusi, joka tulee vanhan tilalle ei välttämättä ole huonompaa kuin entinen. On myös olemassa sellainen mahdollisuus, että saat tilalle jotakin parempaa tai vähintään yhtä hyvää, vaikka se olisikin erilaista.
Surun keskellä ajatus siitä, että jokin toisenlainen voisi olla yhtä hyvää tai parempaa saattaa tuntua mahdottomalta. Vaatii uskallusta, että kykenee kuvittelemaan, että jokin toisenlainen, jonka olemassaolosta ei edes ole tietoinen, voisi olla vähintään yhtä hyvää.
Anna uudelle mahdollisuus. Se, että annat jonkin uuden täyttää paikan, jolle muutos elämässä on jättänyt tilaa, ei tarkoita, että sinun täytyisi luopua hyvistä muistoista. Muistoilla on ja pysyy niiden oma paikka. Uusi asia elämässäsi ei ota vanhan paikkaa. Se voi ottaa paikan vain sieltä, josta jokin, mitä nykyhetkessä ei enää ole, on lähtenyt ja paikka on jäänyt vapaaksi.
Jos et anna uudelle hyvälle lupaa tulla vapaaksi jääneelle paikalle, sen paikan täyttää suru. Vasta silloin menetyksestäsi tulee todellinen.
Aiheesta lisää >> Laulamisen esteet ja miten ne hävisivät
Ole utelias. Kaikessa ja kaikissa on sekä omat hyvät että huonot puolensa. Ei ole olemassa mitään täydellisen hyvää tai täydellisen huonoa.
Ota vastaan avoimin ja uteliain mielin se uusi, joka elämääsi on tulossa. Se ei ehkä ole yhtä hyvää samalla tavalla kuin se, josta olet joutunut luopumaan. Kenties se tuokin mukanaan jotakin toisenlaista hyvää, mikä siitä, mistä luovuit oli puuttunut. Anna sille toisenlaiselle hyvälle lupa tulla.
PS. Jaa myös ystävälle, joka kokee, että elämä on jatkuvaa luopumista.
Mari Kuusisto 