Havahdut hereille ja kopeloit puhelinta yöpöydältä. Joko nyt on aamu? Kello näyttää 3:43. Huokaiset, ettei sentään vielä. Tyytyväisyys saattaa läikähtää mielessä, että vielä ehtii nukahtaa uudelleen ennen aamua. Sitten se alkaa. Mieltä alkaa jyystää ajatus, joka ei anna rauhaa. Turha kuvitella nukahtavansa uudelleen. Kuinka lopettaa murehtiminen?
Joskus junnaava ajatus iskee keskellä kirkasta päivää. Työkaveri tai ystävä on sanoa lipsauttanut jotakin, joka on jäänyt vaivaamaan mieltä. Tai olet valmistellut esitystä haastavaan tilanteeseen. Tai tilaamasi lähetys ei ole saapunut sovitusti. Tai olet menossa tapaamaan ihmistä, jota et tunne kovin hyvin.
Levy korvien välissä pyörähtää liikkeelle. Murehdit mielessäsi sanoja, jotka olisit halunnut sanoa ikävän lipsautuksen jälkeen, mutta et syystä tai toisesta tullut sanoneeksi. Märehdit uudelleen ja uudelleen, miten esittäisit asiasi niin, että saat haluamasi.
Harhaudut ryhtymään vuoropuhelun toisen ihmisen kanssa omien korviesi välissä. Käyt hänen kanssaan keskustelua, jota ei todellisuudessa koskaan ole käyty. Murehdit ennakolta, mitä sanoisit tuntemattomalle ja miten vastaisit mahdollisiin kysymyksiin.
Levy pyörii. Ajatus on jo moneen kertaan käännelty ja väännelty. Se ei enää kypsy eikä siihen ei synny enää mitään uutta. Samat ajatukset, lauseet, vuorosanat pyörivät mielessä uudelleen ja uudelleen. Ajatus kulkee samaa rataa. Kuinka lopettaa murehtiminen?
Kun levy pyörähtää käyntiin päivällä, on vaikea keskittyä siihen, mitä olit tekemässä. Jos märehdittävä ajatus iskee tajuntaan, kun olet menossa nukkumaan tai yöllisen heräämisen hetkellä, unta saa jäädä odottelemaan.
Murehtiminen kuluttaa voimia
Saman ajatuksen vatvominen edestakaisin kuluttaa valtavasti voimia. Ihminen pystyy keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Kun märehtimisen vaihde on isosti päällä, muulle ei jää tilaa. Olet korkeintaan pinnallisesti läsnä muussa tekemisessä.
Jokainen kierros, jonka sama ajatus pyörähtää mielessä kasvattaa sen kokoa ja painoarvoa. Mieleen ei enää mahdu mitään muuta ajatusta, jonka avulla vellovan asian pystyisi palauttamaan oikeisiin mittasuhteisiinsa. Märehtimisen kohde suurenee ja turpoaa kuin pullat leivinliinan alla. Sen painoarvo alkaa kasvaa kohti kohtuuttomia mittasuhteita.
Märehtimistä ja mielessä pyörivää levyä tuntuu olevan mahdoton pysäyttää. Oletko kokeillut:
- kieltää itseäsi olemaan ajattelematta tätä enää,
- käskeä mieltäsi ajattelemaan jotakin muuta tai
- väittää, että vellova ajatus ja vuoropuhelu on valetta.
Auttaako oman mielen käskyttäminen?
Ei auta. Eipä aikaakaan, kun sama ajatus junnaa edelleen. Saat sanoa hyvästit keskittymiselle ja yöunille.
Miksi ajatus junnaa?
Ajatus alkaa yleensä junnata stressaavissa tilanteissa, joissa tunnet pientä epävarmuutta. Mielesi alkaa valmistella sinua kohtaamaan uhkaa ja turvattomuutta. Joskus reagoit viiveellä ja märehtiminen alkaa vasta epävarmuutta aiheuttaneen tilanteen jälkeen. Mielesi valmistelee sinua mahdolliseen uudelleenkohtaamiseen.
Kun ajatukset junnaavat, omassa mielessäsi on käynnistynyt kamppailu. Mielesi on ryhtynyt toimenpiteisiin, jotta voisi suojella sinua epävarmuuden aiheuttamalta uhkatilanteelta.
Kun kiellät, käskytät tai komentelet omia ajatuksiasi, sinä ruokit ja kasvatat sisällesi kehittynyttä taistelutilaa.
Taistelutilanteessa ajatus keskittyy entistä tiukemmin uhkaavan asian ympärille. Mielesi suojelee sinua entistä tiukemmin ajattelemasta mitään muuta kuin juuri sitä yhtä ja samaa vellovaa ajatusta.
Luovuus tarvitsee ympärilleen turvalliset olosuhteet. Uhkatilanteessa huomio keskittyy on vain torjuttavaan kohteeseen. Toisen ajatuksen ujuttaminen märehtimisen kohteen rinnalle tai sitä korvaamaan on vain vaikeampaa.
Entä öinen märehtiminen?
Nukahtaakseen ihmisen pitää pystyä ensin rentoutumaan. Taistelutilassa oleva keho ja mieli on rennosta kaukana. Unta on silloin turha odotella. Kun märehdittävää ajatusta yrittää komennella ja käskyttää pois, mieli ja oikeastaan koko keho valmistautuu entistä suuremmalla vaihteella taisteluun epävarmuuden kohtaamista vastaan.
Oman mielen tehtävä on suojella sinua, joten taistelu sitä vastaan ei kannata. Sinussa ei ole mekanismeja, jotka olisi luotu sinua vastaan. Mielesi pyrkii suojelemaan sinua silloinkin, kun tuntuu, että sisäinen ääni vatvoo samaa asiaa niin monta kertaa edestakaisin, että sen toistaminen on kääntynyt sinua vastaan.
Strategia, kuinka lopettaa murehtiminen
Muista, että saman ajatuksen junnaaminen on sinuun sisäänrakennettu suojelumekanismi, joka valmistelee sinua kohtaamaan epävarmuutta. Sen sijaan, että ryhdyt kamppailuun omaa suojelumekanismiasi vastaan, tunnista, että se on olemassa sinun eduksesi.
Kun kieltäminen ja käskeminen ei auta, hyväksy se tosiasia, että mielessäsi tällä hetkellä on jokin junnaava ajatus sen sijaan, että yrität vaimentaa sen tai juosta sitä pakoon. Anna junnaavaa ajatusta pyörittävälle äänelle nimi. Kutsu sitä vaikka suojelusenkelikseksi tai sisäisiksi kodinturvajoukoiksesi.
Kerro sisäiselle äänellesi:
– Hei, minä kuulen sinut! Kiva, että olet olemassa ja huolehdit minusta. Kiitos vaan avusta ja huolenpidosta, mutta minä pärjäilen. Minä selviän tästä kyllä.
Kun kerrot sisäiselle äänellesi, että selviät, mielesi rauhoittuu. Se saa viestin, ettei mitään uhkaa olekaan. Levy hidastuu ja lakka vähitellen pyörimästä. Joukkoon alkaa mahtua muitakin ajatuksia. Asiat saavat oikeat mittasuhteet. Pystyt jälleen keskittymään siihen, mitä olit tekemässä.
Jos levy junnaa, kun olet menossa nukkumaan tai yöllisen herätyksen jälkeen, kiitä jälleen sisäisiä kodinturvajoukkojasi huolenpidosta ja kerro niille, että selviät kyllä. Tunnet, miten keho alkaa rentoutua, märehtiminen lakkaa ja nukahtaminen on mahdollista.
Älä turhaan taistele murehtimista ja omaa mieltäsi vastaan. Se on sinun ystäväsi. Nyt tiedät, kuinka lopettaa murehtiminen. Osoita sisäiselle suojelusenkelillesi kiitollisuutta ja anna itsellesi halaus, että sinusta pidetään niin hyvää huolta.
Aiheesta lisää:
- Yksi pieni päätös, joka poisti stressin elämästäni – pysyvästi
- Talvi yllätti autoilijan
- Kuuntele, mitä keho sinulle kertoo!
PS. Tunnetko muita märehtijöitä? Jaa juttu heillekin.
Mari Kuusisto 