Miten selvitä joulun henkisestä väkivallasta?

Jouluun sisältyy paljon muistoja ja tunnelatauksia. Televisio, lehdet, valtava mainonta – ne kaikki luovat odotuksia kiiltokuvamaisesta kauniista ja harmonisesta vuotuisesta juhlasta, jossa ihmiset haluavat toisilleen, niin läheisille kuin vieraillekin vain kaunista ja hyvää.

Onneksi monen kohdalla näin onkin. Voi kuitenkin myös olla toisin. Tonttujen lisäksi liikkeellä ovat myös muun muassa syyllistäjät, marttyyrit, alistajat ja väheksyjät.

Joulu on todellista henkisen väkivallan kulta-aikaa. Se on sitä juuri siksi, että odotukset jouluna ovat korkealla ja mitä korkeammalta toisen pääsee pudottamaan, sitä suuremman tyydytyksen se henkisen väkivallan harjoittajalle suo.

Muistan itse hyvin erään joulun lukioajoiltani. Läheiseni oli moneen kertaan minulta tiukannut joululahjatoivetta. Toivoin saavani jonkin kirjan. En osannut, enkä halunnutkaan osoittaa jotakin tiettyä kirjaa. Sanoin vain toivovani lahjaksi kirjaa. Hän saisi itse valita, minkä kirjan minulle haluaa antaa.

Aattona lahjapaketista löytyi kirja Puulta puulle, Unkarilaisen vähemmistön nykylyriikkaa Transsylvaniasta. Alistetun vähemmistökansan runot ovat todella ahdistavaa luettavaa. Lahjahevosen suuhun ei kuitenkaan ollut katsomista, joten kiittelin väkinäisesti hymyillen, että tämäpä mielenkiintoinen kirja.

Läheiseni hymyili vahingoniloisesti sanoen, että itsehän sanoit, että ihan mikä tahansa kirja, niin minä sitten ostin. Oliko tämän lahjan tarkoitus ilahduttaa saajaansa?

Siitä joulusta ei kuitenkaan jäänyt päällimmäisenä mieleen pettymykseni, vaan toisen läheiseni kasvoista näkyvä pidätetty raivo ja hänen teeskennellyn iloinen äänensävynsä, kun hän siinä samassa nousi ylös ja tiedusteli, kuka haluaisi glögiä.

Ei itkeä saa, ei meluta saa... Oleellinen osa sitä joulunviettoa oli se, että kaiken tuli näyttää hyvältä ulospäin. Toisarvoista oli se, millainen olo kullakin joulunviettäjällä oli.

Satuttaa voi muillakin tavoilla. Millaisen joulutervehdyksen sukulainen haluaa antaa joulukortilla, jonka hän lähettää vuosi avioeron jälkeen sekä vastaanottajan että hänen entisen miehensä nimissä?

On totta, ettei vastaanottaja ollut kyseiseen ihmiseen ollut sen vuoden sisällä yhteydessä eikä olllut itse asiasta hänelle kertonut. Mutta ihanko todella pitäisi uskoa, ettei hän olisi siihen mennessä ollut kuullut avioerosta muilta sukulaisilta? Oliko tämän joulutervehdyksen päällimmäisenä tarkoituksena ihan jokin muu kuin vastaanottajansa ilahduttaminen?

Mitä puolestaan haluaa kertoa se joulukortin lähettäjä, joka lähettää joulutervehdyksen myös sen ihmisen nimissä, josta tietää, ettei vastaanottaja halua hänen kanssaan olla missään tekemisissä? Osoittiko lähettäjä näin tehdessään kunnioitusta niille rajoille, jotka vastaanottaja on asettanut? Oliko tämän joulutervehdyksen pohjimmainen tarkoitus ilahduttaminen? Vai halusiko hän kenties näin kertoa, että sinun rajojesi yli minä voin kävellä niin kuin haluan?

Mitä puolestaan mietti se joululahjan antaja, jolle vastaanottaja on useaan kertaan selkeästi kertonut sekä suullisesti että kirjeessä, ettei halua häneltä yhtään mitään lahjaa? Halusiko hän osoittaa kunnioitusta lahjan vastaanottajan tahtoa kohtaan?

Oliko tämän lahjan perimmäinen tarkoitus ilahduttaminen? Vai oliko ehkä taka-ajatuksena halu päästä syyllistämään vastaanottajaa, joka ei edes kiitä saamastaan lahjasta?

Pitääkö osoittaa kiitollisuutta sellaista lahjaa kohtaan, josta on jo ennakkoon ilmoittanut, ettei halua vastaanottaa?

Halusin aikoinaan oman ensimmäisen avioeroni jälkeen viettää jouluni yksin, pienimuotoisesti ja omassa rauhassani. Äitini oli loukkaantunut siitä, että halusin viettää joulun niin kuin itselleni koin parhaaksi ja esitti marttyyriä, kun heidän seuransa ei kelvannut.

Sain silloin isältäni syvästi säälivän puhelinsoiton jouluaattona, miten minulla nyt on niin kovin yksinäinen joulu ja varmasti ikävää. Oliko tuon puhelinsoiton perimmäisenä tarkoituksena ilahduttaminen ja hyvän joulun toivottaminen vastaanottajalleen?

Miten nauttia joulusta?

Voiko joulusta nauttia henkisen väkivallan keskellä, jonka tarkoitus on loukata tai vähintäänkin tuottaa mielipahaa? Onko mahdollista antaa muiden olla pilaamatta omaa hyvää joulumieltä?

Kukaan meistä ei ole ansainnut mielipahaa jouluksi. Ei kukaan. Jokainen meistä on arvokas ja ansaitsee joulunakin hyvän mielen. Sinulla ja jokaisella on oikeus viettää joulua siten kuin itse kokee itselleen oikeaksi ja parhaaksi. Sinulla eikä kenelläkään ole velvollisuutta uhrautua toisen eteen, sillä olet yhtä arvokas kuin kaikki muutkin.

Lahja kertoo eniten antajastaan

Ihminen, joka voi hyvin, ei halua pahaa ympäristölleen. Ihminen, joka haluaa joulutervehdyksellään aiheuttaa mielipahaa vastaanottajalleen, on ihminen, joka voi todennäköisesti vielä vastaanottajaansa huonommin.

Kun sen muistat sen, on helpompaa antaa oman mielipahasi väistyä, sillä kiukku vie voimia ennen kaikkea sinulta itseltäsi. Voit mielessäsi lähettää lempeän ajatuksen huonosti voivalle ihmiselle. Toivoa hänelle sen sijaan hyvää, sillä viha synnyttää vain lisää vihaa.

On surullista, että on olemassa ihmisiä, jotka voivat niin pahoin, etteivät kykene vastaanottamaan rakkautta muilta. Siihenkään ei voi ketään pakottaa. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla este sille, ettet voisi heille suoda lämmitä ajatusta. Jää vastaanottajan omaksi päätökseksi, haluaako sen ottaa vastaan.

Voit myös kokeilla, mitä seuraisikaan, jos ilonpilaajalle osoittaisi avoimesti aitoa myöntätuntoa siitä, että hänellä täytyy olla todella paha olla, kun haluaa tietoisesti yrittää aiheuttaa sinulle mielipahaa. Vastareaktio saattaa olla myönteinen yllätys, jos ihminen on myötätuntoa valmis ottamaan vastaan.

Tehdään hyvä joulu toisillemme.