Minulle on useasti sanottu, että olin rohkea, kun vaihdoin diplomi-insinöörin työn käsityöyrittäjyyteen. Tai että olin rohkea, kun aikoinaan muutin Helsingistä Vaasaan pelkän intuition varassa ilman, että tunsin sieltä ennestään oikeastaan ketään. Nämä kommentit ovat monesti hämmentäneet.
Olen jäänyt miettimään, mitä se rohkeus oikein on. Vaihdoin ammattia, sillä en voinut hyvin. En ollut tyytyväinen sellaiseen elämään, että jok’ikinen arkiaamu katsoin itseäni peiliin ja toistin kuin mantraa: ”Työsi on mielekästä”. Tiesin samalla sisimmässäni valehtelevani omalle peilikuvalleni. En kokenut työtäni mielekkääksi ja tiesin sen.
Oli valtava helpotus päästä vaihtamaan alaa ja tekemään työtä, jonka koin merkitykselliseksi ja nähdä päivittäin oma, konkreettinen kädenjälkeni. On ollut vaikea ymmärtää, mitä rohkeaa siinä on. Sama oli tilanne, kun kerroin muuttavani Helsingistä Pohjanmaalle. ”Oletpa rohkea, kun lähdet sinne.” Sama hämmennys. Mitä rohkeaa siinä on, ettei halua jäädä paikkakunnalle, jossa ei todellakaan viihdy?
Minulta olisi vaatinut suurempaa rohkeutta jäädä siihen olotilaan, jossa minun ei ollut hyvä olla. Pelkkä ajatus, että elämä olisi jatkunut samanlaisena päivästä toiseen työssä ja paikkakunnalla, jossa en viihdy, oli minulle todellinen kauhuskenaario.
Kummallakin kerralla, kun valmistelin mielessäni päätöstä, tiesin, että takaisin pääsee aina. En ollut sulkemassa mitään sellaista porttia, josta en pääsisi takaisin, jos niin haluaisin. Tiesin, että jos en viihdy yrittäjänä ja uudella alalla, löydän varmasti ennen pitkää töitä aiemmalta alaltani yhtä kokemusta rikkaampana ja todennäköisesti motivoituneempana. Samoin tiesin, että Helsinkiin pääsee aina muuttamaan takaisin, jos ei muualla viihdykään.
Ajatus siitä, että vuosia myöhemmin, ikäihmisenä istuisin keinutuolissa harmittelemassa, miksi ei tullut kokeiltua, kun siihen oli mahdollisuus, tuntui pelottavalta.
Wikipedia määrittelee rohkeuden näin:
Rohkeus on uskallus tehdä asioita välittämättä pelosta, kivusta, vaarasta, epävarmuudesta tai uhkailusta.
Olinko siis sittenkin pelkuri, kun en jäänyt kiinni vanhaan elämääni? Vai pelkäämmekö me eri asioita?
Mitä sinulle rohkeus tarkoittaa?
Mari Kuusisto 